torstai 13. marraskuuta 2014

Sheridan Le Fanu - Carmilla

Yritän päästä taas kirjoittamisen makuun, joten naputtelenpa saman tien toisestakin tämän viikon lukukokemuksesta.

Olen tällä viikolla viihdyttänyt itseäni katsomalla web-sarja Carmillaa aamupuuroa mutustellessani. Parin minuutin jaksoihin jaettu spektaakkeli perustuu irlantilaisen Sheridan Le Fanun samannimiseen pienoisromaaniin, ja eilen totesin, että pakko tässä on varmaan lukaista teos läpi. Kiitos Project Gutenbergin sain kirjasen ladattua armaalle kindelleni noin nanosekunnissa, ja projekti pääsi alkamaan välittömästi. Noin satasivuisesta teoksesta riitti iloa tunniksi pariksi.




Carmilla kertoo tarinan hyväkäytöksisestä ja yläluokkaisesta 19-vuotiaasta Laurasta, joka asustaa isänsä ja kahden kotiopettajattarensa kanssa suurehkossa linnassa metsän keskellä. Perheen arki kuitenkin notkahtaa, kun Lauran isä saa ystävältään kirjeen, jossa kerrotaan surullinen tarina lähettäjän sisarentyttären kuolemasta omituisissa olosuhteissa. Isä ja tytär kummastelevat kirjettä, mutta kohauttavat olkiaan ja antavat asian jokseenkin olla. Laura on kuitenkin surullinen, sillä sisarentytön oli tarkoitus tulla lähiaikoina vieraisille, Lauran elämä kun sattuu olemaan kohtuullisen yksitoikkoista. Tylsyydestä päästään kuitenkin eroon, kun perhe todistaa linnan ulkopuolella vaunuonnettomuutta, jonka päätteeksi vaunussa matkustanut ja onnettomuudesta järkyttynyt nuori nainen jätetään Lauran ja tämän isän luokse toipumaan. Tämä nuori nainen, Carmilla, on äärimmäisen kaunis ja tavoiltaan viehättävä, joskin omaa mitä kummallisimpia tapoja. Pian lähiseudun nuoret naiset alkavat kupsahdella kuin kärpäset, ja ennen pitkää Laura huomaa kärsivänsä itsekin erikoislaatuisista oireista. Mikä onkaan Carmillan salaisuus?

No, spoiler alert, salaperäinen Carmilla on... rumpujen pärinää... vampyyri! Mutta tämän te ehkä jo tiesittekin, ottaen huomioon kuinka paljon tästä lesbovampyyrien uranuurtajasta on keskusteltu. Carmilla on innoittanut tiedettävästi myös Bram Stokerin Draculaa, joka on kirjoitettu yli kaksikymmentä vuotta Carmillan jälkeen. Jo Carmillasta on mahdollista tunnistaa nykypäivän vampyyripiirteet: omalaatuinen unirytmi, huomattavat ruumiinvoimat, äärimmäinen kauneus (ja kalpeus) ja tietenkin verenhimo. Pari vuotta takaperin vampyyrit olivat kuuminta hottia, mutta näemmä homma on aloitettu jo reippaasti 1800-luvun puolella.

Tyyliltään Carmilla on hyvin perinteinen viktoriaaninen kauhukertomus. Keskushahmo Laura on äärimmäisen hyveellinen ja kunnollinen nuori nainen, joka edustaa niin kauneudeltaan kuin luonteeltaankin aikansa ideaalia. Carmilla puolestaan on tyypillinen antagonisti; salaperäinen, vieras ja petollisen kaunis. Ihailin Le Fanun paikoitellen rohkeita kuvauksia vampyyrin ja tämän uhrin suhteesta. Viktoriaaninen aika on tietenkin tunnettu äärimmäisen siveyden tavoittelusta, ja miestenvälinen "sodomia" oli kielletty ankarien rangaistuksen luvalla. Samankaltaisia pykäliä ei kuitenkaan asetettu naistenväliselle sodomialle, sillä sellaistahan pidettiin aivan mahdottomana. Le Fanu näyttää olleen toista mieltä, sillä Carmillan ja Lauran ystävyydestä lukiessa on vaikea olla huomaamatta vahvaa homoeroottista jännitettä. Carmilla osoittaa kiintymystään usein hellin kosketuksin ja suudelmin, ja hän myös kertoo, ettei ole koskaan ollut rakastunut, mutta että voisi tuntea rakkautta jotakuta Lauran kaltaista kohtaan. Tässä jotain queeria? Totta hemmetissä.

Toki viktoriaaniseen etikettiin palataan pienoisromaanin loppuun mennessä, eikä teos anna kovin mieluisaa kuvaa status quon rikkojan arjesta. Olen usein tämänkaltaisia siivellisen moraalin opetustarinoita vastaan, ja harva asia nostaa niskakarvani pystyyn yhtä nopeasti kuin "homous lähtee lapsesta hakkaamalla" -mentaliteetti. Carmillasta päädyin kuitenkin tykkäämään. Le Fanun kirjoitustyyli on ajalleen uskollisen runollinen ja kiertelevä, ja vaikka henkilöhahmot olivatkin suunnilleen yhtä kiinnostavia ja monimuotoisia kuin paperipussi, heidän seikkailujaan ja interaktiotaan seurasi mielellään. Asiaa saattoi toki auttaa se, että teos ylsi pituudeltaan hädin tuskin sataan sivuun; tuskin tätä enempää olisi jaksanut. Lyhykäisyydessään se antoi kuitenkin tervetulleen tauon tenttikirjojen välille. En ikinä ymmärtänyt sitä mennyttä vampyyrivillitystä, mutta ehkä alan hiljalleen oppia. Taidan kuitenkin jatkossakin pitäytyä 1800-luvun verenimijöissä.

Sheridan Le Fanu - Carmilla
Project Gutenberg [1872] 2003
n. 100 sivua

James Dawson - This Book Is Gay

Joskos tässä vihdoin saisi kirjoitustauon päätettyä.

Viime sunnuntaina kipitin kirjastoon lukeakseni tenttiin. Turun kaupunginkirjasto on toistaiseksi ainut tuntemani kirjasto, joka kehtaa olla auki jopa isänpäivänä. Kiitos siitä, Turun kirjasto, olet paras kaikista. Saapuessani perus-lukunurkkaani runo-osastolle huomasin näytteillä James Dawsonin tuoreen This Book Is Gay -opuksen, ja pakkohan se oli napata mukaan. Kuten olen aiemminkin todennut, varmin tapa saada minut kiinnostumaan kirjasta on julistaa näyttävästi queer-positiota. Joskus synkkinä hetkinäni jopa toivon, että kaikkiin queer-aiheisiin kirjoihin lätkäistäisiin tarra kanteen, ihan vain ajan säästämiseksi. Luin kesällä erään nuortenkirjan, jonka queeriydestä minulla oli epäilyksiä mutta ei varmuutta, ja jouduin kestämään kolmesataa sivua järkyttävää epätietoisuutta. ("Mitä jos tämä kirja ei olekaan niin queer, kuin luulen?" Kamalaa!" Oli se, onneksi.)


(Jos luulette, että kuva on otettu voimakkaan salamavalon kanssa Suomen pilkkopimeässä marraskuussa, olette oikeassa.)

No, This Book Is Gayn kanssa ei tarvinnut elää epävarmuudessa, kirjan kansi kun loistaa kirkkaissa sateenkaaren väreissä, ja nimikin on, kuten näkyy, suuntaa-antava. Kyseessä on siis faktuaalinen tietopaketti niin HLBTQ+ -yhteisön jäsenille kuin kaikille muillekin asiasta kiinnostuneille. Teos on jaettu useisiin lyhyehköihin lukuihin, joilla on jokaisella oma aiheensa, esimerkiksi "biologiset" faktat, vahingolliset stereotypiat ja vinkit samanmielisten ihmisten tapaamiseen. Kirja kokoaa yhteen tutkimustuloksia ja tarinoita sekä kirjailijalta että useilta eri haastatelluilta, ja pyrkii siten rakentamaan kattavan esityksen seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta.

Paino sanalla pyrkii, sillä lopputulos jättää paljon toivomisen varaan. This Book Is Gay väittää olevansa monipuolinen ja sisältävänsä koko HLBTQ+ -yhteisön kirjon, mutta kuten monet samankaltaiset teokset, onnistuu loppujen lopuksi keskittymään pääosin H- ja kenties hieman L-kategoriaan. Ymmärrän toki, ettei muutaman sadan sivun mittaiseen kirjaan yksinkertaisesti mahdu kaikki minkä siihen toivoisi mahtuvan, mutta en voi olla pudistelematta päätäni toistuville ikäville vitseille ja harkitsemattoman oloiselle termistölle. Olisiko mahdollista, että seuraavaan laajalle yleisölle tarkoitettuun kirjaan HLBTQ+ -yhteisöstä koottaisiin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta edustava tekijätiimi, jonka jäsenet voisivat antaa palautetta ja korjaustehdotuksia toistensa työstä? Oletan, että tekijämäärän kasvaessa teoksesta tulisi väistämättä monipuolisempi ja mukaanottavampi.

En oikein tiedä kelle tätä kirjaa voisi suositella. Aika ajoin siitä löytyy oikeasti hauskaa läppää ja hyödyllistä tietoa, ja sen asenne on mukavan positiivinen ja lämmin, vailla vihaa ja aggressioita. En kuitenkaan lähtisi markkinoimaan tätä hyvänä tietopakettina kenelle tahansa. Esimerkiksi HLBTQ+ -nuorten vanhemmille teos on jotenkin turhan irrallinen; en usko, että kenenkään nuoren vanhemmalle on kovin hyödyllistä selventää, mitä tarkoittaa vaikkapa "camp". Tietyissä teoksen valinnoissa kirjailijan oma tausta ja identiteetti näkyvät hyvin vahvasti, ja tämä on harvemmin positiivinen asia; kirja keskittyy vahvasti tietynikäisten valkoisten homomiesten kulttuurin ja asenteiden tarkasteluun. (En todellakaan usko, että kukaan omaa identiteettiään pähkäilevä teini-ikäinen suunnittelee vakavasti steroidien käyttämistä, mutta silti niillekin on omistettu yli kaksi (2) sivua.) Usein teos tuntuu täysin epäajankohtaiselta, mikä on melko huolestuttavaa, kun ottaa huomioon, että se on julkaistu tänä vuonna.

Kokonaisuudessaan kirja oli melkoinen pettymys; ihan kiva, mutta minulle se ei tarjonnut ollenkaan uutta informaatiota, ja kiitos useiden epäkohtien en myöskään rohkaisisi muita tarttumaan siihen varauksetta.

James Dawson - This Book Is Gay
Hot Key Books 2014
271 sivua