Kävin eilen elokuvissa. Kolmatta kertaa kahden viikon sisään. Katsomassa Pacific Rimin.
Tämä on kenties tunnustus, jonka tulisi nolostuttaa minua. On myös mahdollista, ettei minun kannattaisi julkisesti myöntää, että ostin viime viikolla leffasta jälkikäteen kasatun kirjaversion, ja että nimesin uuden ereaderini (tuoreesta vauvastani lisää hehkutusta luvassa myöhemmin) erään lempihahmoni mukaan. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tykkäämisiään on turha nolostella, ja niinpä aion ylpeästi todeta: KYLLÄ, olen fani.
Jos olette jotenkin onnistuneet välttymään siltä nerokkaalta mahtavuudelta joka on Pacific Rimin alkuasetelma, kerron siitä teille enemmän kuin mielelläni. Eletään vuotta 2025. Syvälle Tyynenmeren pohjaan on kymmenisen vuotta takaperin avautunut Railoksi (The Breach) nimetty portti kahden ulottuvuuden välillä, josta kiipeää silloin tällöin valtavia merihirviöavaruusolentoja, kaijuja. Kaijuilta puolustautuakseen ihmiskunta on kehittänyt oman setin hirviöitä; valtavia robotteja, joiden on tarkoitus vedellä rannikolle uskaltautuvia kaijuja päin pläsiä. Kutakin jägeriä ohjaa kaksi pilottia, sillä tappokoneen hermorasitus on yksilölle liian voimakas. Hurjan paineen kestääkseen taisteluparin on yhdistettävä mielensä, muistonsa ja ajatuksensa prosessissa, jota kutsutaan sulautumiseksi (Drift), johon pystyvät tietenkin vain tyypit, jotka ovat keskenään sulautumiskelpoisia (Drift compatible). Mutta onnistuuko kyvyistään epäilty Pan Pacific Defence Corps kukistamaan ihmiskuntaa varjostavan uhkan? Saat tämän ja paljon muuta selville, jos sinulla on varaa ostaa itsellesi lippu 3D-elokuvaan, sillä Finnkinon peijakas meni ja lopetti 2D-näytännöt viime viikolla.
Ok, Pacific Rim aika perinteinen ja ennalta-arvattava toimintapläjäys, mutta kun ennalta-arvattava toimintapläjäys sisältää kuitenkin mielestäni siistin perusasetelman (mielen jakaminen toisen ihmisen kanssa? Pyhät pöksyt.), ryhmän aidosti kiinnostavia henkilöhahmoja (joita näyttelevät äärimmäisen taitavat ja kerrassaan lutuiset näyttelijät), käsittämättömän kiehtovat efektit ja musiikin elokuvasäveltäjien kuohkeimmalta kermalta, on tulos silti ehdottomasti katsomisen arvoinen. Lisäksi minua jotenkin liikutti esim. se, että kesän blockbuster-mättöleffassa keskitytään oikeasti hahmojen välisiin suhteisiin ja itse tarinaan pelkän aivottoman mätön sijasta. Enemmän kuin kivaa oli myös se, että useampi kuin yksi elokuvan järkevästi kehitetyistä hahmoista on POC (menkääpä huviksenne Finnkinon sivuille laskemaan, monessako tällä hetkellä pyörivässä leffassa asia on näin. Tulos ei ole kovin kummoinen). Kaiken kukkuraksi etenkin tarkempi tarkastelu osoittaa, tekijätiimi on selkeästi kiinnittänyt huomiota muiden kuin länsimaalaisten kulttuurien yksityiskohtiin ja esittää niitä vailla hermoille käyviä stereotypioita.
Bechdelin testiä ei tämäkään elokuva taida valitettavasti läpäistä, mutta ilmeisesti kaikkea ei voi saada, ja jos minun pitää valita yksi suuren luokan toimintaleffa fanitukseni kohteeksi, poimin ehdottomasti Pacific Rimin. Leffateatterista lähtiessäni yllätin itsenikin ajattelemalla, että voi mahdoton, minähän haluan tälle jatko-osan (ja onneksi sellainen on huhujen mukaan tekeillä). Haluan lisää kaijuja. Haluan lisää jägereitä. Haluan jokaiselle hahmolle erikseen omistetun spin off-elokuvan, tai mikä vielä parempaa, elokuvasarjan. Guillermo del Toro, minä odotan.
Luin jälkikäteen tehtaillun kirjaversionkin alta aikayksikön, ja vaikka se oli välillä suorastaan tuskastuttavan huonosti kirjoitettu (ja antoi elokuvan päähenkilöstä huomattavasti ärsyttävämmän kuvan), tarjosi se silti elokuvan ihailijalle hyödyllistä taustatietoa ja lisäinformaatiota. Saatoin myös vuodattaa muutaman kyyneleen muunkin kuin pelkästään hirveiden lauserakenteiden vuoksi. Oma painokseni näyttää nyt suunnilleen kaiju-hyökkäyksen kokeneelta, sillä en tuntenut kovin suuria tunnontuskia sen kaltoinkohtelusta eli sivujen merkkaamistarkoituksissa hiirenkorville taittamisesta, mutta uskokaa tai älkää, se ansaitsee silti näkyvän paikan kirjahyllyssäni.
Jos siis aiotte katsoa ainoastaan yhden scifielokuvan tänä kesänä, suosittelen lämpimästi tätä spektaakkelia.
Lisää infoa elokuvasta.
Tiedot kököstä mutta yllättävän liikuttavasta kirjaversiosta:
Alex Irvine - Pacific Rim: The Actual Movie Novelization
Titan Books, 2013
339 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti