Huh huh. Minun on pitänyt kirjoittaa muutamasta kirjasta jo elokuusta lähtien, mutta halusin lukea huolellisesti koko trilogian ja tehdä niistä sitten yhteisen kirjoituksen. Nyt olen saanut lukukokemuksen päätökseen ja toipunut liiasta nauramisesta aiheutuneesta vatsakrampista, joten ladies and gentlemen, may I present you Mr. Lucifer Box!
Lempi-ihmiseni Mark Gatiss siis kirjoitti tuossa taannoin kolmen kirjan sarjan, jossa Hänen Majesteettinsa Salaisen Asiatoimiston agentti Lucifer Box, todellinen antisankarien antisankari, seikkailee selvittäen mitä merkillisempiä arvoituksia. Mutta koska minä itse olen surkea selittämään kirjojen sisällöstä, annan tehtävän itse nerolle (youtuben kautta). Mark tosin puhuu pääosin sarjan viimeisestä osasta, Black Butterflysta, mutta pätkästä saa esimakua myös kahdesta edeltäneestä kirjasta, tietysti ilman turhia spoilereita. Nauttikaa.
Joo. Itse ryhdyin lukemaan Lucifer Boxin seikkailuja ihan vain pelkästään sen takia, että satuin tykkäämään Markin käsikirjoituksista ja näyttelystä. Pian sain kuitenkin huomata, että Mark on myös harvinaisen lahjakas sanankäyttäjä. Kirjojen perusideat ovat yleensä aika perinteistä agenttihömpötystä, jos näin nyt saa edes sanoa, mutta tästä huolimatta niiden sisältä onnistuu silti nappaamaan lukijan täysillä mukaansa, ja aina jossain vaiheessa herkullinen sekoitus Oscar Wildea, Sir Arthur Conan Doylea ja Ian Flemmingia yllättää totaalisesti. Tosin, kirjojen sielu on tietenkin Markin uskomaton kyky leikitellä kielellä äärimmäisen nokkelasti. Jo parin ensimmäisen sivun jälkeen olin tullut siihen tulokseen, ettei Lucifer Boxeja välttämättä kannata lukea julkisella paikalla: minä vuoroin ulvoin naurusta ja kiljuin jännityksestä. Ja katselin olkani yli miettien, mitä ihmiset mahtavat ajatella. Ja sitten kohautin olkapäitäni ja totesin, ettei sillä ole mitään väliä, kunhan saan tietää miten tarina jatkuu.
Lukijan on hyvä suhtautua kirjaan alusta asti avoimesti ja hyvällä huumorilla. Kannattaa muistaa, etteivät Lucifer Boxit todellakaan pyri muuttamaan maailmaa luovalla, yksilöllisellä ja herkällä filosofiallaan, eikä niiden tarvitsekaan. Ne ovat täydellistä, viihdyttävää pöljäilyä, jota lukiessa saa taatusti nauraa vedet silmissä. Nyt kun päivät alkavat taas käydä lyhyiksi ja marraskuun kylmyys hiipii luihin ja ytimiin, kehotan kaikkia kääritymään fleecepeiton alle villasukat jalassa ja Mark Gatissin kirja kätösissä. Parasta lääkettä syysmasennuksen ehkäisyyn, sanon minä!
Mark Gatiss - The Vesuvius Club, The Devil in Amber, Black Butterfly
Pocket Books 2005, 2007, 2009
240, 248, 204 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti