Tänään minusta tuli virallisesti abiturientti, sillä sain suoritettua lukion toisen vuoden loppuun. Oikeastaan koulu jatkuu vielä kaksi viikkoa, sillä opintointoisena menin ja ilmoittauduin lukion kesäkursseilla treenaamaan yhteiskuntaoppia, äidinkieltä ja englantia ensi syksyn kirjoituksia varten, mutta mitäpä siitä. Olin kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että ansaitsen pientä hemmottelua lukuvuoden päätteeksi, ja tieni vei kahden ystävän kanssa Akateemiseen kirjakauppaan.
Olen ollut taas sairaalloisen innostunut Sherlock Holmesista viimeiset pari viikkoa, ja mieltäni on synkistänyt suuresti se, että hyllystäni puuttui muutaman Sir Arthur Conan Doylen teos. Asia korjaantui tänään, kun rynnistin Akateemisen klassikko-osastolle ja pelastin pari raasua käsivarsilleni. Mukaan lähtivät siis The Hound of the Baskervilles, A Study in Scarlet & The Sign of Four ja The Return of Sherlock Holmes.
Luulin vuosikausia inhoavani dekkareita (pienenä olin tosin melkoinen Agatha Christie-nörtti), mutta pari vuotta sitten tajusin, etten vain ole löytänyt itselleni sopivia dekkareita. Kun tutustuin maailman tunnetuimman etsivän seikkailuihin, maailma mullistui. (Ja kun näin ensimmäisen kerran jakson Jeremy Brettin tähdittämiä Holmeseja, maailma mullistui vähän lisää, ja tässä vaiheessa elämää kannan lompakossani mukana listaa kaikista herran elokuvista, ja aina jos astun sisään elokuvaliikkeeseen tarkistan, onko tarjolla jotakin listan elokuvista. Jjuu. Mutta se nyt ei varsinaisesti liity tähän.) Yksinkertaisesti sanottuna Sherlock Holmes on juuri minun kuppini teetä.
Uumoilen Holmesin ja Watsonin seikkailujen tuovan minulle iloa koko kesäksi, tai no, ainakin ensimmäiseksi viikoksi, sillä noiden parissa ei varmaan nokka kauaa tuhise. A Study in Scarlet on tarkoitus aloittaa heti tämän kirjoituksen jälkeen, jolloin ryntään asentelemaan riippumattoa. Ah, kesä.
Doylet lähtivät naurettavan halvalla, joten päätin lahjoa itseäni vielä yhdellä, suunnilleen normihintaisella kirjalla. Aluksi vilkaisin, josko äffän kohdalta löytyisi jokin minulta puuttuva Foer, mutta ei löytynyt - sen sijaan ystäväni päätti ostaa Everything Is Illuminatedin. Mission accomplished, olen suostutellut suunnilleen jokaista tuttavaani tutustumaan siihen. Lopulta oma etsintäni päättyi elämänkerta-osioon, jossa silmiini osui Stephen Fryn Moab is My Washpot. Samainen ystävä oli pari minuuttia aiemmin ilmoittanut haluavansa lukea kyseisen teoksen (itse en mieluusti lainaile omaa kappalettani ympäri maailmaa, sillä haluan tarkastaa siitä erinäisiä asioita n. kerran päivässä...), ja päätyi lopulta ostamaan myös sen. Mission accomplished twice. Toivon totisesti, että kirjat ovat ystävänikin mielestä silkkaa kultaa.
Elämänkerrat eivät jättäneet minuakaan pulaan, sillä Moabin vieressä komeili Stephenin runonkirjoitus-opas The Ode Less Travelled, joka on vissiinkin ainoa Stephen Fry-kokoelmastani uupuva kirja. No, eipä uuvu enää. Tein varmaan kirjannappaamisen nopeusennätyksen, poimin teoksen hyllystä nanosekunnin miljoonasosassa.
Lupasin Akateemisen ovella olla valittamatta enää mistään ikinä, sillä "maailma on ihana ja ihmiset kivoja". Akateemisella on nimittäin kesäkuun ajan voimassa tarjous "kanta-asiakkaalle -20%", ja niinpä sainkin mukavan alennuksen kirjapaketista. Kyllä nyt kelpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti