lauantai 4. kesäkuuta 2011

Uusimpia ostoksia

Tänään minusta tuli virallisesti abiturientti, sillä sain suoritettua lukion toisen vuoden loppuun. Oikeastaan koulu jatkuu vielä kaksi viikkoa, sillä opintointoisena menin ja ilmoittauduin lukion kesäkursseilla treenaamaan yhteiskuntaoppia, äidinkieltä ja englantia ensi syksyn kirjoituksia varten, mutta mitäpä siitä. Olin kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että ansaitsen pientä hemmottelua lukuvuoden päätteeksi, ja tieni vei kahden ystävän kanssa Akateemiseen kirjakauppaan.

Olen ollut taas sairaalloisen innostunut Sherlock Holmesista viimeiset pari viikkoa, ja mieltäni on synkistänyt suuresti se, että hyllystäni puuttui muutaman Sir Arthur Conan Doylen teos. Asia korjaantui tänään, kun rynnistin Akateemisen klassikko-osastolle ja pelastin pari raasua käsivarsilleni. Mukaan lähtivät siis The Hound of the Baskervilles, A Study in Scarlet & The Sign of Four ja The Return of Sherlock Holmes.

Luulin vuosikausia inhoavani dekkareita (pienenä olin tosin melkoinen Agatha Christie-nörtti), mutta pari vuotta sitten tajusin, etten vain ole löytänyt itselleni sopivia dekkareita. Kun tutustuin maailman tunnetuimman etsivän seikkailuihin, maailma mullistui. (Ja kun näin ensimmäisen kerran jakson Jeremy Brettin tähdittämiä Holmeseja, maailma mullistui vähän lisää, ja tässä vaiheessa elämää kannan lompakossani mukana listaa kaikista herran elokuvista, ja aina jos astun sisään elokuvaliikkeeseen tarkistan, onko tarjolla jotakin listan elokuvista. Jjuu. Mutta se nyt ei varsinaisesti liity tähän.) Yksinkertaisesti sanottuna Sherlock Holmes on juuri minun kuppini teetä.

Uumoilen Holmesin ja Watsonin seikkailujen tuovan minulle iloa koko kesäksi, tai no, ainakin ensimmäiseksi viikoksi, sillä noiden parissa ei varmaan nokka kauaa tuhise. A Study in Scarlet on tarkoitus aloittaa heti tämän kirjoituksen jälkeen, jolloin ryntään asentelemaan riippumattoa. Ah, kesä.

Doylet lähtivät naurettavan halvalla, joten päätin lahjoa itseäni vielä yhdellä, suunnilleen normihintaisella kirjalla. Aluksi vilkaisin, josko äffän kohdalta löytyisi jokin minulta puuttuva Foer, mutta ei löytynyt - sen sijaan ystäväni päätti ostaa Everything Is Illuminatedin. Mission accomplished, olen suostutellut suunnilleen jokaista tuttavaani tutustumaan siihen. Lopulta oma etsintäni päättyi elämänkerta-osioon, jossa silmiini osui Stephen Fryn Moab is My Washpot. Samainen ystävä oli pari minuuttia aiemmin ilmoittanut haluavansa lukea kyseisen teoksen (itse en mieluusti lainaile omaa kappalettani ympäri maailmaa, sillä haluan tarkastaa siitä erinäisiä asioita n. kerran päivässä...), ja päätyi lopulta ostamaan myös sen. Mission accomplished twice. Toivon totisesti, että kirjat ovat ystävänikin mielestä silkkaa kultaa.

Elämänkerrat eivät jättäneet minuakaan pulaan, sillä Moabin vieressä komeili Stephenin runonkirjoitus-opas The Ode Less Travelled, joka on vissiinkin ainoa Stephen Fry-kokoelmastani uupuva kirja. No, eipä uuvu enää. Tein varmaan kirjannappaamisen nopeusennätyksen, poimin teoksen hyllystä nanosekunnin miljoonasosassa.

Lupasin Akateemisen ovella olla valittamatta enää mistään ikinä, sillä "maailma on ihana ja ihmiset kivoja". Akateemisella on nimittäin kesäkuun ajan voimassa tarjous "kanta-asiakkaalle -20%", ja niinpä sainkin mukavan alennuksen kirjapaketista. Kyllä nyt kelpaa!

Day 19 - The most romantic book you have ever read

Vai että romanttisin kirja. Oikea vastaus olisi tietenkin The Lord of the Rings, mutta olen vastannut sen jo useammin kuin kerran, joten yritän keksiä jotai muuta. Ööh.

Luen ylipäätänsä aika vähän "romanttisia" kirjoja. Olen muutenkin aika epäromanttinen ihminen. Tai miten sen nyt ottaa, miten sana romantiikka kuuluu käsittää? Jos lähdetään oikealta romantiikka-linjalta, niin sitten vastaus olisi ehdottomasti Monte Criston kreivi. Mutten ole ihan varma, onko se sellaista romantiikka, jota tässä haetaan takaa.

Periaatteessa molempiin näkökulmiin sopiva vastaus on iki-ihanan Charlotte Brontën Jane Eyre, joka oli lempikirjani joskus 13-15 vuotiaana. Äärimmäisen kiusallista myöntää, mutten ole oikeastaan lukenut sitä kokonaan sitten... joulun 2008, sillä minulla on sellainen pikkainen pelko, etten enää nykyään pitäisi siitä. Ja olisi melkoisen kammottavaa inhota teinivuosiensa lempparikirjaa (vaikken varmastikaan olisi ainut). Äitini lainasi kirjaani pari viikkoa sitten ja tunnustin hänelle synkän pelkoni, jolloin hän lohdutteli, ettei Jane Eyreen voi ikinä kyllästyä. Toivottavasti asia on näin.

Day 18 - A book you have that belongs to someone else

Okei, täällä taas, pitkähkön tauon jälkeen. Nyt pitäisi sitten kertoa kirjasta (kirjoista?) joka minulla on mutta joka kuuluu oikeasti jollekulle toiselle. Näitähän riittää.

Siis. Olen kunniakkaasti onnistunut sosialisoimaan kirjahyllyyni muutaman kirjan äitini kokoelmista. Kotona minulla on ehdottomasti suurin kaunokirjavarasto, sillä äitini hamstraa lähinnä taidekirjoja. Silloin tällöin kotikirjastostakin löytyy kuitenkin teoksia, jotka haluan ehdottomasti siirtää omiin nimiini.

Tälläkin hetkellä hyllyssäni pönöttää muutama äidille kuuluva kirja:

Charles Dickens - Loistava tulevaisuus
Herman Hesse - Lasihelmipeli
Erik Kruskopf - Kuvataiteilija Tove Jansson
Hayden Herrera - Frida Kahlo

Näin esimerkiksi. Mutta kaikkeen on olemassa selitys. Dickensin kohdalla se on se, etten ollut koskaan aiemmin huomannut kirjahyllyssämme oleilevaa Dickensiä, ja no, minä nyt vain satuin haluamaan sen. Aluksi kuljetin kirjan alakertaan niin kuin olisin vain halunnut lukaista sen, mutta enpä sitten koskaan palauttanut sitä alkuperäiselle paikalleen. En ole kuullut kuitenkaan valituksia. Suunnilleen sama pätee Lasihelmipeliin. Olimme lähdössä Härmään vierailemaan sukulaisen häissä ja tarvitsin jotain autolukemista, ja yhtäkkiä huomasin, että hyllyssämme oli Herman Hesseä, hyvän ystäväni suosikkikirjailijaa. Okei, Hesse ei ehkä käy autolukemistosta, ja seuraavana päivänä ystäväni kielsi minua lukemasta Lasihelmipeliä ennen 22-vuotis-syntymäpäivääni, joten jätin kirjan kesken ja siirryin Demianiin. Lasihelmipeli jäi kuitenkin hyllyyn. 22-vuotispäivää odotellessa...

Tove Jansson sen sijaan. Minulla on sellainen aavistus, että jos äiti oikein tietämällä tietäisi, että kyseinen kirja on minun hallussani, hän vaatisi sen takaisin. Mutta olen salakuljettanut sen kavalasti, ja toivon, ettei äiti vaadi kirjaa takaisin vielä vähään aikaan. Se on nimittäin täynnä aivan järkyttävän ihastuttavia maalauksia. Rakastan Tovea.

Ja no, suunnilleen sama päätee Fridan elämänkertaan. Frida on ehdottomasti kaikkien aikojen lempitaiteilijani ja yksi suurimmista idoleistani, ja kun rouvan elämänkerta kerran pölyttyi kotihyllyssä... päätin siirtää sen pölyttymään omaan hyllyyni. Hah hah haa.

Että semmosta.