keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Day 5 - A book that you’ve read the most times

Kirjoitan nyt huomisen päivän "tarinan" samaan syssyyn, sillä jään koulun jälkeen Helsinkiin katsastamaan erästä musikaalia ja palaan kotiin vasta iltamyöhäisellä.

On useita kirjoita, joita luen vuosien varrella aina uudestaan ja uudestaan, mutta tässä vaiheessa kannattaa varmaan mainita parahin Jane Austen ja Pride and Prejudice. Oletan, että kaikki ovat lukeneet tämän kuolemattoman klassikon, tai vähintäänkin nyt nähneet siitä tehdyt filmatisoinnit.

Kirjoitin joulun alla noin kahdeksan sivun kirjallisuusesseen P & P:stä, mutta tällä hetkellä en keksi siitä mitään sanottavaa. Miten tulisi kuvata kirjaa, joka on kahden vuosisadan ajan voittanut uusien ja säilyttänyt vanhojen lukijoiden kiintymyksen.

Minulle Pride and Prejudicen tekee erityisen tärkeäksi se, että kyseinen kirja oli omiaan käynnistävään paikoitellen naurettaviin mittasuhteisiin yltävän kirjankeräämisharrastukseni. Eräänä päivänä muutama vuosi sitten hyörin kotipaikkakuntani kirjaston poistokirjahyllyn tienoilla, ja yhtäkkiä katseeni osui tuttuun selkämykseen. Sain tuskin henkeä kun tarkemmin katsottuani huomasin, että kirjasto oli todellakin hankkiutumassa eroon yhdestä P & P:n painoksesta. Tietenkin minun oli pelastettava poloinen kirjapolo käsivarsilleni, etenkin, kun joku julmuri oli aiheuttanut sille huomattavia sisäisiä vammoja - 13 ensimmäistä sivua oli revennyt irti. Paikkasin vahingot kotona teipillä ja pohdin runollisesti, kuinka äärimmäisen ruma teippaukseni johtaisi luultavasti siihen, että tämä kirja tulisi pysymään hyllyssäni ikuisesti. Kukapa sitä enää huolisi. Hyvä niin. Siinä samassa päätin ruveta kunnioittamaan lukutoukan titteliäni arvokkaammin ja niin alkoi kivikkoinen tie kirjakeräilijänä.

Lienee siis aiheellista ilmoittaa, että minäkin kuuluun näiden sekopäisten janeistien liigaan, jotka seuraavat Elizabeth Bennetin jokaista askelta suorastaan uskonnollisella hartaudella ja pyrkivät sujauttamaan keskusteluihin niin paljon Austen-sitaatteja kuin vain suinkin mahdollista. Voin vain toivoa, että sivurikko nidokseni kestää vielä toisetkin kymmenenmiljoonaa lukukertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti