Minulla ei ole tapana lukea harlekiineja tai muita saippuakirjoja, joten aluksi olin vähän ihmeissäni tämän kysymyksen kohdalla. Mutta sitten ajattelin, että toisaalta minulla on tapana lukea säännöllisin väliajoin erään tietyn kirjailijan nuortenkirjoja. Ja että ehkä ne sopisivat tähän.
Jaqueline Wilson oli ehdottomasti se kirjailija, kun minä olin lapsi. Ei siis varmaankaan yleisesti ottaen, mutta minun pienessä elämässäni. Rakastin hänen kirjojaan siitä lähtien kun sain käsiini Tyttöfrendit-sarjan ensimmäisen osan (kuulostaa kornilta kuin mikä, huoh), ja kirjahyllyynikin on karttunut melko kattava kokoelma Wilsoneita. Hah hah haa. Koulussa jokainen kirjaesitelmäni käsitteli Jaqueline Wilsonia. Vieraillessani viidesluokkalaisena Lontoossa kävin The National Portrait Galleryssa ja yksi harvoista tunnistamistani potreteista oli tietenkin valokuva Jaqueline Wilsonista. Loppupäivän hehkutin innoissani, että National Portrait Galleryssa oli ollut valokuva minun lempikirjailijastani. (Ihan kuin siellä ei olisi ollut teoksia Oscar Wildesta, Brontën siskoksista tai Jane Austenista, heh.)
Nykyään en ole ehkä yhtä kiivaasti hehkuttamassa lapsuuteni suosikkikirjailijasta, mutta täytyy sanoa, että nautin yhä hänen kirjoistaan suunnattomasti. Yleensä aina, jos olen kipeänä tai maailman on muuten vain murjonut, käperryn peiton alle lämpimään ja syvennyn Jaquelinen pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti